En tiedä saako noista kunnolla kuvaa, mutta vielä keskiviikkona naamani oli siis aivan kirkkaanpunainen ja lisäksi hyvin, hyvin kipeä. Kyllä mulla oli koko ajan aurinkorasvaa, mutta ilmeisesti suojakerroin ei ollut riittävä. Toisaalta, me oltiin kuitenkin reilusti ekan pilvikerroksen yläpuolella (!!) joten siellä säteily varmaan onkin aika paljon voimakkaampaa. No onni onnettomuudessa, tähän mennessä vain nenänpää on näyttänyt merkkejä kuoriutumisestä, ja punaisuus alkaa vaikuttaa jo rusketukselta. Ihan kiva kun ei näytä enää niin kalpealta. ;)
Menetin Zell am Seen reissussa muuten viimeisetkin tappajankynteni! Oikean käden nimettömässä ja pikkurillissä oli vielä hullun pitkät kynnet, kaikki muut ovat menneet poikki jo aikaisemmin. Toinen oli hyvä, toinen vähän huonompi juttu. Nimettömän kynsi alkoi siis jo oikeasti häiritä; pikkurillin kynnen olisin voinut vielä pitää. Lumilautailu on kynsille vaarallinen laji... Mutta ei voi mitään, onpahan ainakin huomattavasti helpompi elämä nyt.
25.3. ne olivat vielä tällaiset...
...ja nyt tällaiset. Kumpi parempi?
Lopuksi vielä asiasta seinään. Olen shoppailukiellossa, kunnes olen pienentynyt (edes entisiin mittoihini). Eilen löysin kuitenkin aivan ihanan pitsibodyn AA:sta, jonka aion käydä nappaamassa heti kun vaan saan. Sitä odotellessa...
<3