Why you so speechless?

Wienissä taas!

Täytyy kyllä pitää mielessä, että jos aikoo lähteä matkustamaan panavien laukkujen kanssa, niin aamulla ei kannata käydä salilla. Oli muuten aika tuskaista raahata kaikkia kapsäkkejä kun on alkuun käynyt pumppaamassa vähän rautaa. En suosittele.
Oli pikkuinen stressi, että päästääkö ne mua koneeseen mun jättipainavan matkalaukkuni kanssa. Vaikka kuinka yritin jättää kaiken ylimääräisen pois, niin silti siitä tuli lopulta ihan hiton painava. Ja sitten luovutin ja päätin, että jos joudun kuitenkin maksamaan ylipainomaksua, niin otan sittenkin kaiken jo pois karsitun mukaani. Jännitys tiivistyi kun nostin hyvin syyllisen näköisenä laukkuni siihen lähtötarkastuksen hihnalle... 26,2 kiloa, uusi ennätys ehdottomasti. Olin jo valmistautunut räpyttelemään silmiäni, mutta se virkailijatäti ei sanonut sanaakaan! Kädet ja jalat täristen astelin pois siitä tiskiltä. Huuuuh...!
Stressini ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen, koska tietenkin olin pukeutunut kaikista painavimpiin vaatteisiini. Sellaisissa tamineissa on tosi kiva raahata käsilaukkua ja tietokonelaukkua, jotka molemmat painavat ainakin 10 kiloa. Iktkuhan siinä meinasi tulla. Mutta selvisin perille ehjin nahoin, ehjin tavaroin, ja säilytin mielenterveyteni - ainakin jotenkuten.

Mutta asiaan.
Olen myöntänyt vihdoin itselleni, että olen hiukan kosmetiikkafriikki. Tosin just nyt mua harmittaa etten ostanut loppuneen Dirty Secretin tilalle Björn Axénin Styling Powderia... noh, täytyy vaan yrittää selvitä ilman kuivashamppoota (en siis usko, että tuota merkkiä saa tästä maasta. Täytynee kyllä katsella, jos törmäisin johonkin muuhun....).
En siis voinut vastustaa kiusausta ostaa lentokentältä "halpaa" kosmetiikkaa. En tiedä, onko se enää edes oikeasti halpaa, kun lennellään kuitenkin EU:n sisällä. Jokatapauksessa, matkaani tarttui seuraavat asiat:

 

Cliniquen Superdefense rasva nassulleni. Mulla ei oo pitkään aikaan ollut kunnon naamarasvaa, ihan vaan Aqualan L:llä olen vedellyt. Nyt kevään tullen on kuitenkin varmaan hyvä käyttää suojakertoimellista tököttiä naamassaan, ja tätä oon halunnut jo pitkään kokeilla, joten pakkohan se oli nyt hankkia. Purkki on muuten aika iso, vaikka tossa kuvassa se näyttää melko pieneltä.

O.P.I:n kynsilakka sävyssä Feelin' hot hot hot. Jokin tossa barbie-pinkissä sävyssä viehätti, ja mielessäni ajattelin sen myös kivasti mätsäävän erääseen toiseen uuteen hankintaan.... aika hyvin osuu sävyt yhteen, eikö? Arskat ovat siis mallia H&M, tammikuun lopussa hankittu.


Olen nyt kyllä ottanut sellaisen politiikan tuon kosmetiikan kanssa, etten hamstraa sellaista, mitä multa jo ennestäään löytyy. Kynsilakkoja ei tietenkään lasketa mukaan, mutta en mä niitäkään ihan päättömästi aio ostella. Täällä Wienissä mun pöydelleni on kivasti kasaantunut erinäisiä purkkeja ja purnukoita, pitäisi pikkuhiljaa käytellä jotain pois....

Kiva olla taas täällä, vaikka Suomessa olikin yllättävän mukavaa.... :)

I'll just sit here listening to the drums

Aika käy pikkuhiljaa vähiin, mutta viime päivät on ollu kyllä tosi kivoja, ihania ja unohtumattomia. Täytyy myöntää, että tästä mun lomastani kehkeytyi varsin erilainen kun mitä olin alunperin ajatellut. Mutta vaan hyvässä mielessä. :)

Tänään meillä oli eräiden sekopäiden<3 kanssa mahtavat jädebileet, haha. Olipas varsin rentouttavaa tämän kaiken muun lähtöstressin keskellä. Oon muuten aivan varma että mun laukkuni painaa liikaa, voisin kohta alkaa vaikka itkeä...!
Eilen kävin kampaajalla häivyttämässä karmeaa juurikasvuani ja sen jälkeen käväisin katsomassa Rammmmmmmsteinia. Olen löytänyt uudelleen nuoruudenrakkauteni - taisin olla 19-vuotias kun aloin kyseistä bändiä kuunnella - oli ne vaan niin käsittämättömän hyviä livenä! Ihan tajuton show. Huhhuh. Ja meillä oli tosiaan kenttäpaikat, seisottiin joku 5-10 metriä lavasta. Kivasti tuntui lieskojen kuumotus naamalla.

Musiikista haluaisinkin avautua nyt vähän enemmän. Kuten oon aiemmin maininnut, tykkään pääasiassa tollasesta vähän rankemmasta musiikista. Lemppareihini lukeutuvat mm. Metallica, Rammstein, System of a Down, Kotiteollisuus, CMX, ja mieltäni lämmittää myös useat muut vastaavat bändit. (Miten mä nyt yhtäkkiä unohdin mitä mä kuuntelen? Outoa.) Viimeaikoina olen alkanut kuunnella myös Lady Gagaa ja Mewiä, saatanpa joskus eksyä myös Chisun ja PMMP:n pariin. Ihan viimeisimpänä uutuutena olen huomannut diggailevani jollain kierolla tavalla myös rauhallisempia, mies ja soitin - tapaisia ratkaisuja (tai miksei myöskin nainen ja soitin).
Eilen Rammsteinia oli lämppäämässä norjalainen Combichrist-yhtye, ja vaikka niiden musiikki oli aikamoista mättöä (normi kitaristien ja basistien sijaan bändi koostuu kahdesta rumpalista, syntikan soittajasta sekä laulajasta), tykkäsin jollain todella kierolla tavalla ihan hulluna! Ne rumpalit hakkas niitä rumpujaan niin antaumuksella ja syntikan soittajan olemus oli oudon lumoava. Hieman jouduin pettymään kun hain niiden musaa Spotifyssta: sama juttu kuin useiden muidenkin bändien kohdalla, kyllä se musiikki vaan kuulostaa parhaalta livenä. Mutta siis, kannattaa silti ehdottomasti tutustua, melko mielenkiintoista musiikkia soittavat.
Aloin muuten yks päivä miettiä, että musiikki on loppujenlopuksi aika olennainen osa mun elämääni. Sen lisäksi, että tietyt biisit tai artistit/ bändit muistuttavat joistain yksittäisistä tapahtumista, pystyn helposti jaottelemaan elämäni musiikin perusteella. Jos ajattelen jotain ajanjaksoa elämästäni, liitän siihen heti myös sen musiikin jota silloin kuuntelin. Ja itseasiassa kaikkiin bändeihin, joita nyt kuuntelen, olen tutustunut jonkun toisen kautta; siis niin, että joku muu on soittanut mulle niitä biisejä ja sitten vähitellen oon alkanut tykätä. Toisaalta, miten muuten musiikkia edes löytäisi? Aivan kuten ihmisiinkin, musiikkiin tutustuu parhaiten toisten ihmisten kautta. Toki biisejä voi bongailla radiosta ja ihmisiä tavata ihan randomisti, mutta mutta....

Nyt on vaikea saada pidettyä ajatuksia kasassa joten taidan vetäytyä suosiolla nukkumaan että huomenna jaksaa pakata vielä viimeiset asiat ja hoitaa viimeiset jutut. Huomisesta eteenpäin kirjoittelenkin sitten taas pääasiassa "oikeaa" blogiani.



Helsinki hiljenee.

<3

It is sweet outside

Hymyilyttää.

Kummasti on sitä energiaa riittänyt tänäänkin, vaikka en kovin montaa tuntia ole kotona ehtinytkään viettää. Nopeasti vierähti vuorokausi siellä maakuntamatkalla... ja kyllä, on muuten paikat ihan hiton jumissa. Mutta syitä en ala tämän enempää spekuloida, haha. Oli kyllä ihana reissu. En osaa oikein muuta sanoa. Enkä ehkä haluakaan. Mystisyys on mun juttu, you know.

Kotimatka oli kyllä aivan mahtava. Aurinko oli just laskenu, hanget hohti sinisenä. Oikeasti, onko mitään kauniimpaa kun koskematon paksu lumi ja sillä peitetyt kuuset? Voi että mä rakastan tätä maata. Jopa talvella. Ja rakastan muuten myös Mewin uutta levyä. Kätevä aasinsilta, eikö?

Näiden muutaman tunnin aikana, jotka olen tässä kotosalla ollut, olen siivonnut, piirtänyt (!!) ja käynyt saunassa. Kohta pitäisi sänkyyn ryömiä, koska huomenna on jumalattoman pitkä päivä. Ryhmätyön tekemistä 8-10, luento 10-12, sen jälkeen Messilään laskemaan kavereiden kanssa (jihaa!) ja illalla vielä samaisten tyyppien ja muutaman muun kanssa ravintolaan syömään (jipii!). Että aika minuuttiaikataululla mennään. Ja viikonloppuna... noh, sanotaan vaikka, että tuskin ehdin paljon kirjoitella. Että tuota.... :)

Ihanaa viikonloppua!

<3

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset

Loistava päivä!

En sitten tiedä, johtuuko tämän päivän energisyyteni kenties pienestä maakuntamatkasta jolle tänään siis lähden, vai jostain aivan muusta, mutta tämä päivä on kyllä täysi vastakohta eiliselle. Jaksoin herätä jo kahdeksalta ja mennä jumppaan - tai oikeastaan kahteen. Sen jälkeen kävin vielä salilla. Voi muuten huomenna olla paikat aikas jumissa... mutta eipä haittaa! Ihan mahtava fiilis. Kunpa elämä olisi joka päivä tällaista. :)
Hetken olen puuhastellut tässä kotona - kyllä, jaksan taas lukea jopa tentteihini - ja kohta lähden vielä yhteen rentouttavaan jumppaan. Sen jälkeen painelenkin tuonne... noh, erääseen toiseen kaupunkiin. Ei kovin kauas täältä, mutta sen verran kauas, että palaan vasta huomenna. ;)


Loistavaa päivänjatkoa!

<3

Now why should I?

Mikä siinä on, ettei ihminen saa mitään aikaiseksi?? Mulla on nyt ollut maailman suurin ihmisviha päällä jo kaksi päivää, ei oo yhtään hauskaa. Tiedättekö sellaset päivät, kun on suunnitellut tekevänsä vaikka mitä, mutta kaikki tuntuu vaan tosi... vastenmieliseltä?
Ihan hirveä vitutus ollut päällä koko päivän siitä hetkestä lähtien kun aamulla avasin silmäni, ilman mitään sen erikoisempaa syytä. Mun piti mennä heti aamulla salille, no ei paljon huvittanut herätä. Laskiaismäkeä oon odottanut suorastaan innolla, mutta tänään en jaksanut innostua siitäkään. Pakotin kyllä itseni pyörähtämään siellä, onhan se ihan jees ulkoiluttaa noita haalareita. Mutta kävin siis vain ottamassa muutaman kuvan ja tulin heti pois. Ois tehny mieli vaan hautautua sänkyyn koko päiväks, tentteihin lukeminen ei huvittanut, ei sitten yhtään.

 

  

Tämän näköisenä kävin siellä pyörähtämässä:

 

Qma?

Ens viikolla olis tosiaan eka tentti, ja huonolta näyttää tää mun opiskeluni... myönnän että mulla on jonkin sortin asennevamma koko touhua kohtaan. Iski niin kauhea ahdistus että tein jopa ammatinvalintatestin, siis sen sellaisen, joka yleensä tehdään tyyliin yläasteella. Olipas kovin yllättävää, että tulokseksi sain (taas) käytännöllis-taiteellisia aloja. Paljon mieluummin tekisin jotain konkreettista kuin pänttäisin kuolettavan tylsiä kirjoja (jotka olisivat oikeastaan tosi mielenkiintoisia muuten, mutta se että ne liittyvät kouluun, tekee niistä järkyttävän tylsiä). Ai miten niin mun tekee vähän mieli kitistä??

Piti mennä kaverin kanssa leffaan, mutta hupsista, päädyttiinkin shoppailemaan kun leffa olikin täysi. Ja ehkä vähän enemmän ihmisen näköisenä olin silloin liikkeellä. Vai?

 Kivasti näkyy kitarakin taustalla

Että tuota. Katsotaan josko huomenna olisi jo parempi päivä.

Sometimes I am nowhere to be found

Suurimmat pahoitteluni parin päivän blogihiljaisuudesta! Oli hieman muuta ohjelmaa tuossa viikonloppuna joka piti mut poissa koneen äärestä... olin siitä kyllä varsin tietoinen ja siksi yritinkin ajastella juttuja pariksi päiväksi, mutta tekniikka ei ollut ollenkaan mun puolellani kun tietokoneeni päätti seota täysin torstai-iltana. Tunnin ahdistuspaniikin jälkeen se suostui vihdoin menemään takaisin päälle, mutta tietenkään mitkään vaivalla väsäämistäni jutuista eivät olleet tallentuneet. Great.

Mutta nyt olen palannut normaaliin päiväjärjestykseeni! Mikä se sitten ikinä onkaan. Tänään oli niin ihana auringonpaiste että oli ihan pakko mennä piiiitkälle kävelylle. Jännä, ulkona on melkein 10 astetta pakkasta ja mulla on silti useammin kuuma kuin kylmä. Ja mähän olen tunnettu siitä, että palelen aina. Että en sitten tiedä mikä lämmönsäätelyn häiriötila mulla on.
Muuten on kyllä varsin laiska päivä ollut. Pitäisi lukea, lukea, lukea, mutta kun ei huvita. Ja mä oon huono tekemään mitään jos ei huvita. Pakotin itseni jumppaamaan, ettei ihan löllöttelyksi menisi. Salille olisin myös mennyt, mutta siellä oli koko ajan joku, ja mulla oli niin epäsosiaalinen fiilis ettei yhtään huvittanut. Huomenna hyökkään sinne kyllä heti aamusta, ennen laskiaismäkeä. Kivaa muuten päästä ulkoiluttamaan haalareita!

Suorastaan hiukan ketuttaa tällä hetkellä, että mun pitää painella jo 9 päivän päästä takas tonne Keski-Eurooppaan. Oon jo tässä parissa viikossa ehtinyt tottua tähän kotielämääni, vaikka kovin laiska olenkin viimeaikoina taas ollut. Mutta kerrankin musta oikeasti tuntuu että elän enkä vain odota jotain tulevaa tapahtumaa. Jokainen päivä on uusi! Oon ottanut ihan rennosti, nukkunut paljon, syönyt ihanaa suomalaista, terveellistä ruokaa, nauttinut Suomen talvesta, urheillut, kuunnellut suomalaista radiota ja katsellut suomalaista telkkaria. Viimeistä kyllä harvinaisen vähän, oon niin tottunut olemaan ilman telkkaria kun eihän sitä saksaksi dubattua soopaa jaksa kukaan toljottaa. Haha.
Ihmiset liittyvät luonnollisesti mun ketutukseeni myös. Mielelläni viettäisin enemmän aikaa kavereitteni kanssa, vaikka kyllähän sitä sitten kesälläkin ehtii. Ja onhan mulla Wienissäkin kavereita, joita alkaa oikeastaan olla jo vähän ikäväkin. Että siinä mielessä ihan kivaa mennä takas. Ja niin... sitten on yksi mukava herrasmies, jonka kanssa on tullut hiukan vietettyä aikaa tässä lomallani ja jota en millään malttaisi jättää tänne Suomeen... mutta ei siitä sen enempää. Keskeneräisistä asioista ei keskustella. ;)

<3

Ready for those flashing lights

Tänään luvassa asukuvia!

Laivalla ollessani vaihtelin asuani pariinkin kertaan, mutta valitettavasti kaikista ei ole kuvamateriaalia - ja niistäkin joista on, matsku ei ole kovin laadukasta. Joten keksin, että hei, minäpäs esittelen teille aikani kuluksi asuja myös viime syksyltä. Mulla on ollut tapana tuolla Wienissä kuvailla asujani, jos olen ollut siihen jostain syystä erittäin tyytyväinen. Mun vaihtariblogini käsittelee kuitenkin pääasiassa just niitä vaihtarijuttuja ja elämääni, joten en ole siellä viitsinyt kauheasti esitellä asuja. Eivät oikein liity asiaan, you know.

Joten tässä niitä olisi pieni kokoelma:
(koruja en ole luetellut kovin tarkkaan, koska en muista mikä on mistäkin hankittu)

27.9.09

Kavereiden kanssa kahvittelemassa

Farkkuleggarit Veromoda

Valkoinen toppi Gina Tricot

Harmaa lörötoppi JC

Raita-asia TopShop

8.10.09

Skybarissa drinkeillä

Farkkuleggarit Veromoda

Pikeepaita Tommy Hilfiger

Musta toppi Gina Tricot

Raita-asia TopShop

Laukku DKNY

Kengät Vagabond

 

19.11.09

Farkkuleggarit Veromoda

Musta toppi Gina Tricot

T-paita Gina Tricot

Jakkuasia Monki

Kengät Converse

  

5.12.09

Itsenäisyyspäivän Suomi-bileet

Mekko H&M

Sukkikset American Apparel

Vyö American Apparel

Kengät Buffalo

 

9.12.09

Farkut Diesel

Raitapaita Weekday

Jakkuasia Monki

Kengät Vagabond

 

31.12.09

Uusi Vuosi!

Hame Zara

Olkaimeton body American Apparel

Sukkahousuleggarit ??

Kengät Buffalo (eivät loppujenlopuksi päätyneet jalkaan, hyvä niin)

2.1.10

Kavereiden kanssa iltaa istumassa

Farkut Blend

T-paita H&M

Huivi Pieces

Panta Accessorize

 14.1.10

Viralliset Farewell-partyt

Mekko Gina tricot

Rannekoru World of Accessories

Korvakorut Sixx

 23.1.10

Läksiäisbileet, osa 35

(miksi mä näytän siltä ku oisin raskaana??)

Farkut Blend

Valkoinen toppi Gina Tricot

Harmaa lörötoppi JC

Neule TopShop

Huivi Pieces

Panta Accessorize

 29.1.10

Läksiäisbileet, osa 47

Leggarit Gina Tricot

Rakkaushame H&M

Semihärski body American Apparel

ja sen alla tuubitoppi/bikinit/whateva, American Apparel

Panta Accessorize

Ja sitten niihin tuoreempiin kuviin. Nää on kyllä jotain aivan kamalaa, naama näyttää siltä kun olisin juuri saanut pannusta eikä kuvien laatukaan ole kovin hääppönen. Mutta menkööt nyt, tämän kerran.

  

8.2.10

Laivalla, eka ilta

Leggarit Gina Tricot

Rakkaushame H&M

(Musta toppi Gina Tricot)

Jakkuasia Monki

Huivi Pieces

Panta Accessorize

Laukku Friis&Company

Kengät Vagabond

 

9.2.10
Laivalla, toka ilta

Farkkuleggarit Veromoda
Timanttipaita Gina Tricot
Neule TopShop
Huivi Pieces
Kengät Vagabond

Noista kuvista huomaa aika hyvin, että (sen lisäksi, että en osaa poseerata) mulla on muutamia luottovaatteita, jotka eksyy päälle melkosen usein. Veromodan mustat, takataskulliset farkkuleggarit on ehkä parhaat housut ikinä, tähtihuivin taakse on kiva piiloutua (nykyään mulla on kyllä jo muitakin huiveja...) ja Monkin jakku on vaan jotain niin ihanaa. Niin ja tietysti TopShopin muodottomaan neuleeseen on kiva kääriytyä, varsinkin nyt kun tuota massaa on alkanut kerääntyä tuohon keskivartaloon... (en siis edelleenkään ole raskaana, muuten vain hiukan vaihdossa lihonut...!)



Mistä asusta te piditte eniten?

Puhut vaatteiden hinnoista, haaveilet uusista r........

Eilen ei ollut ihan paras mahdollinen kirjoitusvire - eikä kyllä ole edelleenkään! - ja unohdinpas laittaa tohon tarinaan muutaman jutun. Nevermind, teen niistä sitten oman tarinansa.

Niin, siis. Niitä ostoksia, kuten lupasin. Kuten jo eilen sanoin, sellaiset paikat kuin Monki pitäisi olla lailla kielletty. Sieltä lähti mukaani valtavan suuri kasa vaatteita - mutta kaikki ah niin ihania. <3
Kuvailin kaikki vaatteet erikseen, mutta mua alkoi ketuttaa kuvien laatu kun taustana toimi niinkin komea asia kuin mun sohvani. Ei musta olisi kunnon muotibloggariksi, ei ainakaan näillä kuvaustaidoilla / näillä resursseilla. Haha.
Joten tässä yhdessä läjässä kaikki, mitä Monkista tarttui mukaani:

 

Kuvassa siis:

-jättirusettipanta

-nahkainen käsikoruhässäkkä

-nahkainen pikkulaukku

-risukuvioleggarit

-risukuvio paitahässäkkä

-muffinssikuvioinen mekko

-muffinssikuvioinen t-paita

-samainen mekko mustana

-musta vetoketjupaita

-popcornihame

-harmaa paita-asia

Voin laittaa noista myös ne erilliset kuvat, jos välttämättä yleisö niin vaatii.
Erityisen rakastunut olen tohon jättirusettipantaan, vaikkei se ihan täysin mun päähäni istukaan... lisäksi toi muffinssikuosi ja hassu vetskaripaita varastivan mun sydämeni. Ja kaikki muutkin ovat kovin ihania! Yhtäkään "tää on ihan jees" ostosta en tällä kertaa tehnyt. Mikä on muuten yksi syy siihen, miksi en lopulta ostanut Weekdaysta mitään. Toinen syys on yllättäen se, että ne kivat jutut olivatkin sitten hitusen liian arvokkaita mun budjetilleni....

Bikbokista puolestaan löysin tällaiset asiat:

En yleensä tunne erityisetä vetoa ruutuihin, mutta joku tuossa paidassa sai mut innostumaan. Ihan mahtava! Ja lumileopardileggarit (tai okei, sukkikset) - miksikäs ei? :D

Näiden ihanuuksien lisäksi laivalta tarttui mukaan läjä kosmetiikkaa (myönnän, että sisälläni asustaa pikkuruinen kosmetiikkafriikki) sekä yksi huivi. Mutta noista jutuista mulla ei tietenkään ole kuvia, tyhmeliini kun olen. Aika ylpeä olen muuten itsestäni, kun en ostanut yhtään tukkamömmöjä. Päätin, että käyttelen vähän vanhoja ensin pois ennen kun ostan lisää. Onhan noita jo ihan mukava kokoelma ennestäänkin, että tuota...
Kivasti sain siis rahaa palamaan, loppukevään voinkin sitten taas köyhäillä. Onneksi Wienissä ei ole niin mahtavia kauppoja kuin Tukholmassa, tai edes Helsingissä. Voi olla hyvinkin mahdollista, etten hetkeen shoppaile mitään. (You wish)

Palatakseni tähän päivään.
Tänään olin reipas ja kävin heti aamusta salilla. Muuten päivä menikin löllöillessä, vähän yritin siivota tätä kotiani ja lukea tentteihin. Ja kävinhän mä sentään tädilläni kyläilemässä. Jotenkin tää laiskuus on vaan taas asettunut asumaan muhun....

Huomenna luvassa asuja, sekä laivalta että muualta!

Älä vanno mitään

Nyt täytyy kyllä sanoa, että olipas maailmankaikkeuden kummallisin risteily! Hauskaa oli, ei siinä mitään. Ja kivoja löytöjäkin tein, mutta niistä kerronkin sitten erikseen. ;)

Meillä on jo muutaman vuoden ollut tapana käydä ns. perheristeilyillä. Viimeksi käytiin elokuussa, ennen kun lähdin maailmalle. Silloin Siljalla oli sellainen kampanja, että kun ostaa yhdellä kerralla riittävästi, saa periaatteessa uuden risteilyn. Ja meille kertyi niitä kuponkeja itseasiassa useampi. Syksyllä noi kaksi risteilivät sitten oikein urakalla, ja saivat taas lisää risteilyjä. Loputon oravanpyörä....
Mutta siis! Risteilymme noudattavat yleensä aika samaa kaavaa. Heittäydytään täysin turisteiksi, shoppaillaan läpi kaikki laivan kaupat ja vedetään ruokaöverit buffetissa. Midnightshow on pakko nähdä, mielellään myös kaikki muut shöyt. Karaokea käydään yleensä vain kuuntelemassa, mutta tällä kertaa laiva oli niin tyhjä että minä otin ja repäsin - ja lauloin ensimmäisen kerran elämässäni ihan yksin karaokessa.
Tykkään ihan hitosti laulaa, vaikka en järin hyvä siinä olekaan, ainakaan jos normaalia naisääntä olisi tarkoitus käyttää. Siksi en yleensä laulakaan julkisesti. Toinen syy siihen on mun jumalaton esiintymiskammoni. Ei ole väliä, onko ihmisiä paljon vai vähän, tai onko ne tuttuja vai tuntemattomia, mutta mä muutun ihan makarooniksi jos mun pitää esiintyä julkisesti. Oli kyseessä ihan minkälainen toiminta hyvänsä, siitä ei tuu yhtään mitään kun kädet tärisee ja jalka väpättää. Jos siinä tilassa pitäisi yrittää laulaa, niin kyllähän sen pystyy jo päättelemään ettei siitä mitään tule. Sama juttu oli nytkin; eka biisi jonka vedin meni ihan päin honkia. Mutta sen sijaan että olisin masentunut, päätinkin vaan jatkaa, ja seuraava biisi menikin jo paljon paremmin! Ja sitä seuraava, ja sitä seuraava. Ekana iltana vedin siis jopa 4 biisiä. Voisin sanoa olevani aikamoisen ylpeä itsestäni. :)

Toisena päivänä käytiin tietenkin Tukholmassa. Otetaan yleensä metro T-centraleniin, mutta tällä kertaa ajettiinkin ensin pari pysäkkiä eteenpäin Slussenille. Siellä on yhden kadun varrella kaikki mitä ihminen voi tarvita (Monki, Weekday, Bikbok, AA, jne) ja yleensä valikoima vaihtelee myös hieman ydinkeskustan liikkeistä. Mutta, tietenkin ne kaupat siellä aukeavat klo 11 aamulla, ja me oltiin siellä jo puolelta. Kyllä hieman ketutti. :D
Sellaiset paikat kuin Monki pitäisi olla lailla kielletty. Olin jo valmiiksi netistä katsellut, minkälaisia ihanuuksia sinne on tullut, mutta lopulta päädyinkin ostamaan vielä paaaaaaljon enemmän. Onni onnettomuudessa (pyhpah), juuri mistään muualta en sitten enää löytänytkään mitään. Bikbokista tarttui matkaani pari hauskaa juttua, mutta esim. Weekday jätti mut kyllä ihan kylmäksi. Pari kivaa juttua sielläkin olisi ollut, mutta ne olivat tämänhetkiselle budjetilleni hitusen liian arvokkaita.
Kun olin kolunnut Slussenin kaupat, hypättiin takas metroon ja ajeltiin T-centraleniin. Normaalisti mun kierros starttaa siitä Åhlénsilta ja päättyy Galleriaan, nyt tein päinvastoin ja aloitin viimeisestä lähestyen muutaman mutkan kautta lopuksi Åhlénsia. Mun oli myös pakko käydä tsekkaamassa ehdoton lempparilevykauppani - oon löytänyt sieltä usein sellasia levyjä, joita olen muualta saanut etsiä kissojen ja koirien kanssa, turhaan. Kannattaa käydä tsekkaamassa!

Palattiin laivaan jo kolmen jälkeen, koska jalat (ja mulla myös hartiat) alko olla jo niin muussina. Pikainen välipala ja hyttiin päikkäreille. Toinen ilta noudatti muuten melko samanlaista kaavaa kuin ensimmäinen, mutta ruokailu oli myöhemmin eikä se tapahtunut buffetissa. Jotenkin luulisi, ettei "tavallisessa" ravintolassa voi vetää samanlaisia ruokaövereitä kuin buffetissa, mutta kyllä allekirjoittanut oli taas vaan kummasti repeämispisteessä kolmen ruokalajin jälkeen.
Käytiin taxfreessä ostamassa pakolliset kiintiöviinat joten ei ehditty karaokeen heti kun se alkoi. Oli muuten varsin hämmentävää kuulla karaoke-dj:n suusta, kun menin vihdoin viemään sille lappua, että tulithan sä sieltä. Olin vähän että wåt. Mulla on kuulemma niin kovia biisivalintoja, piristävät iltaa kummasti. Noh, kyllähän nyt jonkun pitää pitää huoli siitä, ettei siellä lauleta pelkkää iskelmää. Tiistai-iltana väkeä oli jopa maanantaia vähemmän, joten karaoke loppui puoli tuntia aikaisemmin, mutta ehdin silti vetää kaksi biisiä - joista toinen oli muuten illan lopetus. En edes vienyt lappuan viimeisenä, vaan se samainen dj vaan laittoi mut vikaksi. Olipas taas varsin hämmentävää....

Tässä vaiheessa voin paljastaa, mikä oli mun salainen aseeni siellä karaokessa ja mikä sai mut myös rentoutumaan täysin. Tokana iltana en jännittäny enää melkein yhtään, vaan suorastaan viihdyin siellä mikin takana. Tajusin nimittäin vihdoin, ettei mun kannata edes yrittää laulaa mitään naisbiisejä, kun mun ääneni sopii paljon paremmin esim. tähän:



Nyt uskallan debytoida vihdoin siellä Wienissäkin, sen verran hyvä fiilis jäi. ; >

Huomenna oma tarina mun hankinnoistani, täytyy jaksaa ensin kuvata ne...

White is the winter

Haluaisin sanoa pari valittua sanaa tästä ah-niin-ihanasta Suomen talvesta.
Ensinnäkin, mun mielestä on ihan riittävää, että tota lunta on noin hitosti. Kävely on erittäin työlästä, vaikka tie olisi aurattukin. Autolla en edes harkitse liikkuvani. Mutta tarviiko sitä valkosta p....aa  tulla koko ajan lisää?? Koko eilisen päivän pyrytti, ja sama meininki jatkuu näköjään yhä edelleen. Eikä loppua näy. Ei oo oikeesti mitään niin inhottavaa kuin yrittää kävellä lumipyryssä - lumi tunkeutuu sisään jokaisesta kolosta ja rööristä, näkyvyys on nolla suunnilleen oman nenänpään jälkeen ja jopa hengittäminen tuntuu työläältä. Uff.
Toi kaikki on kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä tollanen sää saa aikaan mun hiuksille. Nää on niitä hetkiä, kun mä kiroan mun luonnonkiharan karvanlaatuni alinpaan helvettiin. Ja nyt te kaikki suoratukkaset siellä, jotka ajattelette että kihara tukka ois kauheen kiva, niin voin valaista teitä sen verran, että te ette halua näin vaikeeta elämää! Ei siinä mitään, etten sateella pysty pitämään hiuksiani auki. Jonkinlainen päähine tai huppu mulla pitää kuitenkin olla aina päässäni kun liikun ulkona, muuten mun tukkani muistuttaisi lähinnä puudelin haitaria. Mutta ton lumipyryn kanssa menee kyllä totaalisesti hermot. Ei siinä paljon huppu auta kun se möhnä on vain päättänyt pilata mun päiväni. Oikein kivasti suoristettu ja hiuslakalla viimeistelty otsatukkani näyttää nimittäin nyt tältä:

Eikö olenkin kiva tuo korkkiruuvi tuossa keskellä? Hot Not.

Hieman huonolla tuulella olen tosta johtuen. Olisi paljon kivempaa, jos mokomat luonnonvoimat ei vaikuttaisi mun elämääni niin paljon. Murr.
Mutta tänään lähden kuitenkin risteilemään perheeni kanssa, toivottavasti se nostaisi hieman mielialaani. Keskiviikkona on sitten luvassa tarinaa löydöistäni - olettaen, että sellaisia teen. Enköhän.

Ainiin. Eilen unohtu mainita, että olen ollut jo viikon Suomessa! Ja nyt on 2 viikkoa ja 2 päivää jäljellä tätä rentouttavaa kotilomaa. Wienin ilmastoa kyllä kaipaan tällä hetkellä erittäin suuresti.............

Kiharaisia kohtalotovereita??

I could not be seen with you

Olipas suorastaan jännä viikonloppu.

Perjantaina näin pitkästä aikaa kavereitani, meillä oli oikein rattoisa tyttöjen ilta kera Singstarsin ja itsetehtyjen Runebergintorttujen. Kiitos muuten tytöille mukavasta illasta! Lisää tällasia, ennen kun mun pitää taas poistua maasta. :)
Lauantai olikin sitten jotain ihan muuta. Mun oli tarkotus mennä heti aamusta salille, mutta laiskuus iski ja nukuin puoleenpäivään. Sen jälkeen menin pitkälle kävelylle - on muuten huomattavasti helpompaa kävellä, kun ei tarvitse kahlata lumessa. Kiitos siis sille, joka on tajunnut vähän kolata niitä kävelypolkujakin. Sen jälkeen menin lämmittelemään saunaani - kyllä, jokaisella pitäisi olla oma sauna, on se vaan niin ihana asia. Olin valmistautunut ottamaan saunan jälkeen päikkärit, löllöilemään kotona ja ehkä jopa lukemaan vähän tentteihin. Ei siis ollut tarkoitus liikkua yhtään minnekään.
Mutta kappas, sitten sainkin varsin mielenkiintoisen ehdotuksen..... ja vietinkin lauantai-iltani keskustassa erinäisiä pieniä kuppiloita kierrellen ja olusia maistellen. En siis kauheasti lukenut mihinkään tentteihin, enkä oikeastaan tehnyt mitään muutakaan järkevää koko päivänä. Enkä myöskään tänään, jostain kumman syystä. Ei siitä sen enempää......
Itseasiassa, nyt melkein valehtelin. Sain mä sentään käytyä illalla salilla, ettei tämä päivä ihan täysin laiskotteluksi mennytkään. Tuntuu hyvältä käyttää lihaksiaan pitkästä aikaa, melko hämmentävää suorastaan. Ehkä mun sisälläni asuu kuitenkin vielä se pieni urheiluhullu; olinhan mä sentään aika pitkään ihan kunnon kilpaurheilija.

Mutta oikein mukava viikonloppu oli kaikenkaikkiaan! Kivoja tuollaiset spontaanit.... tapaamiset. ;)

Mut mussa ei oo mitään

Voisiko joku nyt kertoa, mikä tätä mun musamakuani nykyään vaivaa? Oon nimittäin popittanut viimepäivinä aika paljon tätä biisiä:






Kuulin tän ekan kerran ihan sattumalta, kun torstaina katselin Emma-gaalan loppua ja Chisu esitti siellä tän biisin. Täytyy myöntää, että tää ei ihan mahdu mun musa sfääreihini. Jotain jännän koukuttavaa tossa kuitenkin on... Mutta, kuten olen ennenkin kai todennut, ei pidä olla liian tiukka itselleen. Ehkä yhden biisin voi siis antaa anteeksi ;)

Here we go

Tämä blogi on ollut olemassa jo kuukauden päivät, mutta vasta nyt muutin tämän julkiseksi. Tähän asti olen kirjotellut päivittäin mun vaihtarielämästäni kertovaa blogia, ja tänne olen säilönyt ne ajatukset, jotka eivät liity suoranaisesti siihen. Alunperin tästä pitikin tulla luonnollinen jatkumo mun Wien-blogilleni - kunnes sainkin tietää, että voin jäädä sinne vaihtoon koko vuodeksi. Nyt olen kuitenkin Suomessa lomalla, ja koska olen jo niin tottunut bloggailuun, saa tämä toimia hetken virallisena bloginani.
24.2. palaan taas pääasiallisen blogini pariin, ja sen jälkeen jaan tänne taas vain kaiken kivan hömpän. Ehkä jotain muutakin. ;)

Enjoy.

<3 Outi

p.s. jos haluatte ymmärtää paremmin, mistä on kyse, aloittakaa lukeminen alusta

I am shaking

Okei. Myönnän, etten ole varsinaisesti kenkäfriikki, mutta nyt on jotain pahasti pielessä.

Ostin nimittäin taas kengät. Lyhyellä laskutoimituksella selviää, että ne on jo kolmannet viikon sisään. Pitäisikö tässä jo huolestua? Ei oikeastaan, jos multa kysytään. Kaikki kolme paria on olleet ihan pakko saada, ja kun näin nämä viimeisimmät... oih. Eihän tollasia voi jättää hyllyyn!

 

  

  

Vagabond <3

She's a mess

Takaisin ihanan lumisessa Helsingissä!

Outoa olla näin eksyksissä omassa kodissaan. Aamulla en tiennyt, moneltako mun pitäisi nousta ylös, että olen ajoissa koulussa. Ja monelta edes alkaa luento, jos se on klo 10-12? Niin, jaa, joku akateeminen vartti? Ja millä bussilla sinne koululle edes pääsee? Monelta se menee? Mistä se menee? Missä mun pitää jäädä pois? Tosi hämmentävää! Mähän oon elänyt tätä elämää jo vaikka kuinka kauan, ja nyt yhtäkkiä en enää osaakaan. Hassua.

Itävallassa helmikuu on semesterbrake, siksi olen palannut nyt siis hetkellisesti Suomeen. Tämän kolmen ja puolen viikon kotilomani aikana aion siis käydä yhden kurssin, nukkua paljon, syödä terveellisesti ja urheilla. Kun elää 5 kuukautta syöden mitä sattuu, juoden melkoiset määrät alkoholia ja nukkuen keskimäärin 4 tuntia yössä, se alkaa todellakin näkyä jo naamassa. Mun silmänaluset ei oo tummat, ne on mustat, ja muutenkin mun koko naama on ihan harmaa ja iho kuiva ku hiekkapaperi. Kauheen kiva. Vähän freshimpi lookki olisi tässä nyt hakusessa. Ja ennen kaikkea parempi olo ylipäänsä. Alkusysksystä pysty vielä tuudittautumaan siihen ajatukseen, et hei, kerrankos täällä nyt ollaan, niin otetaan siitä kaikki ilo irti. Mutta ihan oikeasti, ei kukaan voi elää niin kokonaista vuotta. Pelkään että oon kesään mennessä oikeasti kuollut (tai vähintäänkin erittäin alkoholisoitunut ja ylipainoinen) jos en nyt tee asialle jotain. :D
Yritin siksi maksaa tänään yliopiston liikuntamaksun netissä, mutta hitto viekööt, siinä oli joku häikkä. Huomenna aion marssia Kumpulaan maksamaan sen henk. koht. , ja mennä saman tien salille. I promise. Tänään yritin käydä lenkillä, mutta se osottautui hiukan mahdottomaksi melkein metrin syvyisessä lumihangessa... no, hiki siinä rämpimisessä ainakin tuli. Eikös se ole pääasia?

Tästä se lähtee. Kohta olen taas kuin uusi ihminen. Tai ainakin melkein.