Hit me baby one more time

Värjäsinpäs tänään tukkani uudestaan!

Jotenkin kummasti ne vähäisetkin punaisen rippeet, jotka päässäni olivat, ovat kahdessa viikossa mystisesti kadonneet. Aikasemmin tänään tukkani näyttikin taas tältä:

Mikä punainen, missä?

Juurissa oli vielä ihan vähän jotain sävyä havaittavissa

Vaikka kuinka etsin ja etsin, ei tämän maan (eikä myöskään Slovenian!) kaupoista vaan löytynyt sitä samaa värisävyä jolla pääni värjäsin silloin kaksi viikkoa sitten. En millään halunnut odottaa vielä kolmea viikkoa tämän karmean reuhkan kanssa että pääsisin Suomeen ja ostamaan uuden samanlaisen, joten eilen kävin ostamassa ihan uuden värin, tällä kertaa sävyn nimeltään Kullanruskea.

Paketti lupaili hyvää, ja tällä kertaa levitin värin koko päähän kerralla ja annoin vaikuttaa hieman yli puoli tuntia. Onneksi osasin käyttöohjeet melkein ulkoa, saksaa on tosi kiva alkaa tavailla kun on tosi kyseessä.

Huuhtelun jälkeen odotin hieman hermostuneena, mitä tukastani tällä kertaa tulisi - mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että mä tykkään!

 (en ole alasti, sori)

Päivänvalossa...

...ja keinovalossa

Ai mitenniin otsatukka on vähän ylikasvanut?

Väri ei todellakaan ole sellainen punainen, mitä ihan alunperin olin hakemassa, mutta tässäkin on punaisuutta mukana ja oman tukkani tuntien tämä tulee muuttumaan tästä vielä punaisemmaksi - ilmiö, jota vihasin vuosikaudet niin paljon, mutta jota nyt haen ihan tarkoituksella. Vanhuus ei tule yksin. ;)

Parasta tässä värissä on kuitenkin se, että se näyttää niin omalta; mun oikea hiustenväri on oikeastaan aika lähellä tätä. Pitkästä aikaa oli peiliin katsoessa sellainen tunne että hei, sehän olen minä siellä joka tuijottaa takaisin! Blondina oli ihan kivaa, mutta kyllä mä vaan olen sisimmiltäni brunette.

Viimeistään nyt kämppikseni pitää mua varmaan aivan tärähtäneenä - hypin tasajalkaa kylppärissä ja päästelin outoja riemuhuutoja, hahahaha.

Mikä on teidän tuomionne? Mun on ainakin  likelikelikelike! :)
<3