Hei vaan pitkästä aikaa!
Where should I start...
Pistin tämän blogin pystyyn aikalailla tasan 2 vuotta sitten. Silloin elämäni oli hyvin jännää: olin vaihdossa Wienissä, Itävallassa, olin juuri lopettanut yli vuoden kestäneen suhteeni ja hakenut jatkoa vaihdolleni. Elämä tuntui olevan mahdollisuuksia täynnä - varsinkin kun pari päivää myöhemmin sain kuulla, että todellakin saisin jäädä Wieniin toiseksi lukukaudeksi!
Vaihtoaikanani, joka siis kesti 30.6.2010 asti, kirjoittelin pääasiassa vaihtariblogiani. Silloin tämä blogi toimi elämäni sivujuonena: höpisin tänne kaiken sen, mikä ei varsinaisesti liittynyt vaihtarijuttuihin. Jos katsotte vanhoja postauksiani, ymmärrätte hyvin mitä tarkoitan...
Vaihtoajan loputtua tästä pitikin sitten tulla mun "oikea blogi". Sitä se olikin, mutta vain hetken. Jotain tapahtui ja tämä blogi ja varsinkin sen (pääasiassa varsin iloinen) sisältö alkoi ahdistaa mua, ja niinpä jätin tämän ja pistin pystyyn uuden blogin. Siitäkin huolimatta, että omasta mielestäni blogista toiseen pomppiminen on tyhmää.
Kesän 2010 lopun tapahtumat saivat mut käymään läpi prosessin, jonka nyt n. 1,5 vuotta myöhemmin voisin sanoa olevan valmis. Prosessihan oli tietenkin kuinka oppia pitämään itsestäni ja elämästäni.
Voisin kertoa tässä kohtaa koko elämäntarinani, mutta teitä säästääkseni en sitä kuitenkaan nyt tee :D tiivistettynä sanottakoot, että vielä kesällä 2010 olin hyvin eksyksissä itseni kanssa. Yleensä onnellisuuteni oli nimittäin täysin riippuvainen siitä, olinko sinkku vai seurustelinko; en ole järin ylpeä siitä, että voin sanoa seurustelleeni 4 ihmisen kanssa 5 vuoden sisällä. Ongelmani oli siis se, että mulla täytyi aina olla joku, muuten tunsin itseni varsin yksinäiseksi ja surulliseksi. Ja näin oli siis ollut aina. Tammikuussa 2010, tämän blogin perustamisen aikoihin, olin sinkku ja ensimmäistä kertaa iloinen siitä. Tai niin ainakin kuvittelin. Vaikka olin suunnitellut pysyväni sinkkuna piiiiitkään (koska se olisi mulle varsin terveellistä!), päädyinkin yllättäen uuteen suhteeseen jo helmikuussa.
Tässä vaiheessa fiksut ovat varmasti osanneet jo laskea yhteen yks plus yks. Kyllä vain, tuo suhde loppui siis noin puoli vuotta myöhemmin, kesän 2010 lopussa. Ja tottakai olin aivan hajalla - niin hajalla, että kaikki mikä muistutti vähääkään siitä, että olen joskus ollut onnellinen, tuotti mulle suurta tuskaa. Niinpä laitoin pisteen tälle blogille ja aloin kirjoitella sellaista blogia, jossa puhuin avoimesti surustani (ja kaikesta muustakin), silloin kun siltä tuntui.
Silloin tajusin myös, että mulla on kaksi vaihtoehtoa: joko voisin rypeä siinä surussani, TAI voisin päättää että nyt prkl otan selvää, miksi musta on jotenkin niin karmeaa olla sinkku. Eli opettelisin vihdoin tykkäämään itsestäni ja omasta elämästäni sellaisena kun se on.
Valitsin jälkimmäisen.
Alku oli tietenkin hankalaa, ja sinne uuteen blogiin ilmestyikin paljon v*tutuspohjaisia tekstejä. Vietin sen syksyn aikana moooonta päivää käytännössä nousematta sängystä ollenkaan. Yritin kuitenkin sinnikkäästi etsiä elämästäni hyviä ja iloa tuovia asioita: palasin vanhan harrastukseni pariin, niin ja olihan mulla (ja on toki edelleen) maailman ihanin koira. Ja ystävät! Ja ja ja ja....
Vuosi sitten, tammikuussa 2011, huomasin ensimmäisen kerran ikinä olevani onnellinen niin ettei siihen liittynyt yhtäkään miestä. Se oli mulle jo aikamoinen saavutus :D ja sille tielle sitten jäinkin. Viime vuosi oli ehkä tähän mennessä eletyistä paras - ja ihan vain oman itseni takia. :)
Tämän syksyn opiskelu- ja treenikiireiden keskellä blogin kirjottelu vähän jäi. Lisäksi vanhat postaukset hieman huvittivat, olihan mun elämänasenne jo ihan eri luokkaa kun edellisenä syksynä. Joten aloin taas miettiä, mitä sen kanssa tekisin: jatkaisinko, vai laittaisinko pystyyn uuden?
Kunnes keksin, että on olemassa myös kultainen keskitie: miksi en palaisi tähän blogiin? Onhan täällä aika paljon hassuja höpinöitä, mutta ei mitään sellaista, minkä takana en voisi seistä :)
Ja tässä sitä nyt ollaan: vuosi on 2012 ja minun elämäni on suoraansanottuna aivan mahtavaa! Elämäni pyörii maailman parhaimman harrastuksen ympärillä, jonka kautta olen tutustunut joukkueelliseen ihania tyttöjä. Niin ja onhan mulla se maailman ihanin koira ja maailman kivoimmat ystävät! Kaiken huipuksi olen myös vihdoin alkanut pitää siitä mitä opiskelen - eihän siihen menytkään kuin 5 vuotta. Elämä todellakin on juuri sellaista kun siitä itse tekee. Jatkossa aionkin siis keskittyä tässä blogissa elämäni pieniin ja vähän suurempiinkin ilonaiheisiin :)
Pidemmittä puheitta, tervetuloa takaisin!
<3
P.s. In case you'r wondering: nykyään olemme Mr. Sydämensärkijän kanssa ihan ystäviä ja hyvissä väleissä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti