Nyt seuraa pientä murinaa.
Tänään on ollut poikkeuksellisen vaikea päivä jotenkin. Ensinnäkin oon ollu tosi väsyny koko päivän, vaikka nukuin kyllä ihan kunnolla. Olisin vaan halunnu jäädä sänkyyn, yhtään ei olis huvittanut raahautua luennoille. Toisaalta muutamat viime päivät on sujunu niin hyvin, että olihan tää alamäki ihan odotettavissa. Tästä se taas lähtee. Äh.
Mun elämäni tuppaa olemaan tällasta vuoristorataa tällä hetkellä. Päätin eilen jotain, ja heti tänään siinä päätöksessä pysyminen tuntuu niin vaikealta. Mutta toisaalta itseäni mä vaan kidutan, joten parasta vaan yrittää pysytellä siinä. Tai olla vaan ajattelematta koko asiaa. Omien ajatusten kontrollointi on vaan vähän mahdotonta. Nää on niitä päiviä, kun haluis vaan olla joku ihan muu ihminen.
Vai onko tämä sittenkin vaan normaalia maanantaimasennusta? Toivottavasti. Jos elämä hymyilisi jo huomenna.
Nyt otan päikkärit ja toivon, että sen jälkeen olisin jo paremmalla tuulella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti