Meillä on jo muutaman vuoden ollut tapana käydä ns. perheristeilyillä. Viimeksi käytiin elokuussa, ennen kun lähdin maailmalle. Silloin Siljalla oli sellainen kampanja, että kun ostaa yhdellä kerralla riittävästi, saa periaatteessa uuden risteilyn. Ja meille kertyi niitä kuponkeja itseasiassa useampi. Syksyllä noi kaksi risteilivät sitten oikein urakalla, ja saivat taas lisää risteilyjä. Loputon oravanpyörä....
Mutta siis! Risteilymme noudattavat yleensä aika samaa kaavaa. Heittäydytään täysin turisteiksi, shoppaillaan läpi kaikki laivan kaupat ja vedetään ruokaöverit buffetissa. Midnightshow on pakko nähdä, mielellään myös kaikki muut shöyt. Karaokea käydään yleensä vain kuuntelemassa, mutta tällä kertaa laiva oli niin tyhjä että minä otin ja repäsin - ja lauloin ensimmäisen kerran elämässäni ihan yksin karaokessa.
Tykkään ihan hitosti laulaa, vaikka en järin hyvä siinä olekaan, ainakaan jos normaalia naisääntä olisi tarkoitus käyttää. Siksi en yleensä laulakaan julkisesti. Toinen syy siihen on mun jumalaton esiintymiskammoni. Ei ole väliä, onko ihmisiä paljon vai vähän, tai onko ne tuttuja vai tuntemattomia, mutta mä muutun ihan makarooniksi jos mun pitää esiintyä julkisesti. Oli kyseessä ihan minkälainen toiminta hyvänsä, siitä ei tuu yhtään mitään kun kädet tärisee ja jalka väpättää. Jos siinä tilassa pitäisi yrittää laulaa, niin kyllähän sen pystyy jo päättelemään ettei siitä mitään tule. Sama juttu oli nytkin; eka biisi jonka vedin meni ihan päin honkia. Mutta sen sijaan että olisin masentunut, päätinkin vaan jatkaa, ja seuraava biisi menikin jo paljon paremmin! Ja sitä seuraava, ja sitä seuraava. Ekana iltana vedin siis jopa 4 biisiä. Voisin sanoa olevani aikamoisen ylpeä itsestäni. :)
Toisena päivänä käytiin tietenkin Tukholmassa. Otetaan yleensä metro T-centraleniin, mutta tällä kertaa ajettiinkin ensin pari pysäkkiä eteenpäin Slussenille. Siellä on yhden kadun varrella kaikki mitä ihminen voi tarvita (Monki, Weekday, Bikbok, AA, jne) ja yleensä valikoima vaihtelee myös hieman ydinkeskustan liikkeistä. Mutta, tietenkin ne kaupat siellä aukeavat klo 11 aamulla, ja me oltiin siellä jo puolelta. Kyllä hieman ketutti. :D
Sellaiset paikat kuin Monki pitäisi olla lailla kielletty. Olin jo valmiiksi netistä katsellut, minkälaisia ihanuuksia sinne on tullut, mutta lopulta päädyinkin ostamaan vielä paaaaaaljon enemmän. Onni onnettomuudessa (pyhpah), juuri mistään muualta en sitten enää löytänytkään mitään. Bikbokista tarttui matkaani pari hauskaa juttua, mutta esim. Weekday jätti mut kyllä ihan kylmäksi. Pari kivaa juttua sielläkin olisi ollut, mutta ne olivat tämänhetkiselle budjetilleni hitusen liian arvokkaita.
Kun olin kolunnut Slussenin kaupat, hypättiin takas metroon ja ajeltiin T-centraleniin. Normaalisti mun kierros starttaa siitä Åhlénsilta ja päättyy Galleriaan, nyt tein päinvastoin ja aloitin viimeisestä lähestyen muutaman mutkan kautta lopuksi Åhlénsia. Mun oli myös pakko käydä tsekkaamassa ehdoton lempparilevykauppani - oon löytänyt sieltä usein sellasia levyjä, joita olen muualta saanut etsiä kissojen ja koirien kanssa, turhaan. Kannattaa käydä tsekkaamassa!
Palattiin laivaan jo kolmen jälkeen, koska jalat (ja mulla myös hartiat) alko olla jo niin muussina. Pikainen välipala ja hyttiin päikkäreille. Toinen ilta noudatti muuten melko samanlaista kaavaa kuin ensimmäinen, mutta ruokailu oli myöhemmin eikä se tapahtunut buffetissa. Jotenkin luulisi, ettei "tavallisessa" ravintolassa voi vetää samanlaisia ruokaövereitä kuin buffetissa, mutta kyllä allekirjoittanut oli taas vaan kummasti repeämispisteessä kolmen ruokalajin jälkeen.
Käytiin taxfreessä ostamassa pakolliset kiintiöviinat joten ei ehditty karaokeen heti kun se alkoi. Oli muuten varsin hämmentävää kuulla karaoke-dj:n suusta, kun menin vihdoin viemään sille lappua, että tulithan sä sieltä. Olin vähän että wåt. Mulla on kuulemma niin kovia biisivalintoja, piristävät iltaa kummasti. Noh, kyllähän nyt jonkun pitää pitää huoli siitä, ettei siellä lauleta pelkkää iskelmää. Tiistai-iltana väkeä oli jopa maanantaia vähemmän, joten karaoke loppui puoli tuntia aikaisemmin, mutta ehdin silti vetää kaksi biisiä - joista toinen oli muuten illan lopetus. En edes vienyt lappuan viimeisenä, vaan se samainen dj vaan laittoi mut vikaksi. Olipas taas varsin hämmentävää....
Tässä vaiheessa voin paljastaa, mikä oli mun salainen aseeni siellä karaokessa ja mikä sai mut myös rentoutumaan täysin. Tokana iltana en jännittäny enää melkein yhtään, vaan suorastaan viihdyin siellä mikin takana. Tajusin nimittäin vihdoin, ettei mun kannata edes yrittää laulaa mitään naisbiisejä, kun mun ääneni sopii paljon paremmin esim. tähän:
Nyt uskallan debytoida vihdoin siellä Wienissäkin, sen verran hyvä fiilis jäi. ; >
Huomenna oma tarina mun hankinnoistani, täytyy jaksaa ensin kuvata ne...
jihuuuu
VastaaPoista