Ensinnäkin, mun mielestä on ihan riittävää, että tota lunta on noin hitosti. Kävely on erittäin työlästä, vaikka tie olisi aurattukin. Autolla en edes harkitse liikkuvani. Mutta tarviiko sitä valkosta p....aa tulla koko ajan lisää?? Koko eilisen päivän pyrytti, ja sama meininki jatkuu näköjään yhä edelleen. Eikä loppua näy. Ei oo oikeesti mitään niin inhottavaa kuin yrittää kävellä lumipyryssä - lumi tunkeutuu sisään jokaisesta kolosta ja rööristä, näkyvyys on nolla suunnilleen oman nenänpään jälkeen ja jopa hengittäminen tuntuu työläältä. Uff.
Toi kaikki on kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä tollanen sää saa aikaan mun hiuksille. Nää on niitä hetkiä, kun mä kiroan mun luonnonkiharan karvanlaatuni alinpaan helvettiin. Ja nyt te kaikki suoratukkaset siellä, jotka ajattelette että kihara tukka ois kauheen kiva, niin voin valaista teitä sen verran, että te ette halua näin vaikeeta elämää! Ei siinä mitään, etten sateella pysty pitämään hiuksiani auki. Jonkinlainen päähine tai huppu mulla pitää kuitenkin olla aina päässäni kun liikun ulkona, muuten mun tukkani muistuttaisi lähinnä puudelin haitaria. Mutta ton lumipyryn kanssa menee kyllä totaalisesti hermot. Ei siinä paljon huppu auta kun se möhnä on vain päättänyt pilata mun päiväni. Oikein kivasti suoristettu ja hiuslakalla viimeistelty otsatukkani näyttää nimittäin nyt tältä:
Eikö olenkin kiva tuo korkkiruuvi tuossa keskellä?
Hieman huonolla tuulella olen tosta johtuen. Olisi paljon kivempaa, jos mokomat luonnonvoimat ei vaikuttaisi mun elämääni niin paljon. Murr.
Mutta tänään lähden kuitenkin risteilemään perheeni kanssa, toivottavasti se nostaisi hieman mielialaani. Keskiviikkona on sitten luvassa tarinaa löydöistäni - olettaen, että sellaisia teen. Enköhän.
Ainiin. Eilen unohtu mainita, että olen ollut jo viikon Suomessa! Ja nyt on 2 viikkoa ja 2 päivää jäljellä tätä rentouttavaa kotilomaa. Wienin ilmastoa kyllä kaipaan tällä hetkellä erittäin suuresti.............
Kiharaisia kohtalotovereita??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti