Suurimmat pahoitteluni parin päivän blogihiljaisuudesta! Oli hieman muuta ohjelmaa tuossa viikonloppuna joka piti mut poissa koneen äärestä... olin siitä kyllä varsin tietoinen ja siksi yritinkin ajastella juttuja pariksi päiväksi, mutta tekniikka ei ollut ollenkaan mun puolellani kun tietokoneeni päätti seota täysin torstai-iltana. Tunnin ahdistuspaniikin jälkeen se suostui vihdoin menemään takaisin päälle, mutta tietenkään mitkään vaivalla väsäämistäni jutuista eivät olleet tallentuneet. Great.
Mutta nyt olen palannut normaaliin päiväjärjestykseeni! Mikä se sitten ikinä onkaan. Tänään oli niin ihana auringonpaiste että oli ihan pakko mennä piiiitkälle kävelylle. Jännä, ulkona on melkein 10 astetta pakkasta ja mulla on silti useammin kuuma kuin kylmä. Ja mähän olen tunnettu siitä, että palelen aina. Että en sitten tiedä mikä lämmönsäätelyn häiriötila mulla on.
Muuten on kyllä varsin laiska päivä ollut. Pitäisi lukea, lukea, lukea, mutta kun ei huvita. Ja mä oon huono tekemään mitään jos ei huvita. Pakotin itseni jumppaamaan, ettei ihan löllöttelyksi menisi. Salille olisin myös mennyt, mutta siellä oli koko ajan joku, ja mulla oli niin epäsosiaalinen fiilis ettei yhtään huvittanut. Huomenna hyökkään sinne kyllä heti aamusta, ennen laskiaismäkeä. Kivaa muuten päästä ulkoiluttamaan haalareita!
Suorastaan hiukan ketuttaa tällä hetkellä, että mun pitää painella jo 9 päivän päästä takas tonne Keski-Eurooppaan. Oon jo tässä parissa viikossa ehtinyt tottua tähän kotielämääni, vaikka kovin laiska olenkin viimeaikoina taas ollut. Mutta kerrankin musta oikeasti tuntuu että elän enkä vain odota jotain tulevaa tapahtumaa. Jokainen päivä on uusi! Oon ottanut ihan rennosti, nukkunut paljon, syönyt ihanaa suomalaista, terveellistä ruokaa, nauttinut Suomen talvesta, urheillut, kuunnellut suomalaista radiota ja katsellut suomalaista telkkaria. Viimeistä kyllä harvinaisen vähän, oon niin tottunut olemaan ilman telkkaria kun eihän sitä saksaksi dubattua soopaa jaksa kukaan toljottaa. Haha.
Ihmiset liittyvät luonnollisesti mun ketutukseeni myös. Mielelläni viettäisin enemmän aikaa kavereitteni kanssa, vaikka kyllähän sitä sitten kesälläkin ehtii. Ja onhan mulla Wienissäkin kavereita, joita alkaa oikeastaan olla jo vähän ikäväkin. Että siinä mielessä ihan kivaa mennä takas. Ja niin... sitten on yksi mukava herrasmies, jonka kanssa on tullut hiukan vietettyä aikaa tässä lomallani ja jota en millään malttaisi jättää tänne Suomeen... mutta ei siitä sen enempää. Keskeneräisistä asioista ei keskustella. ;)
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti